Kävin läpi koneelta ja ulkoiselta kovalevyltä löytyviä kuvia, joita olen Justuksen syntymän jälkeen ottanut. Pienin askelin elämään -blogia varten tuli otettu kuvia vaikka kuinka, joten läpikäytävääkin oli riittämiin! Päälimmäisenä mieleen tuli tietenkin ilo ihanista muistoista, mutta toisaalta myös haikeus. Ei sinänsä haikeus Justuksen vauva-aikojen muistelemisen vuoksi (vaikka haikealta sekin välillä tuntuu), vaan tietynlaisen hetkestä nauttimisen ja sen ihanan kotonaoloajan muistelun haikeus. Kuvia löytyi jos jonkinmoisista kyläreissuista - ja reissujahan riitti jokaiselle viikolle! Näimme ystäviä, perhettä, sukulaisia. Kyläilimme, tapasimme kahviloissa ja matkustimme myös vähän kauemmas. Kun toinen meistä, minä tain Jarno, oli sen lähes vuoden ajan kotona, saatoimme vapaasti viettää ihan mahtavaa yhdessäoloaikaa toisen työajan ulkopuolella. Ja tuolloin aikaa oikeasti tuntui olevan riittämiin ja otimmekin siitä kaiken irti! Se aika oli ikimuistoista monilta osin, mutta pääasiassa muistan sen Justuksen kasvun ja kehityksen lisäksi juurikin siitä vapaudesta ja mahdollisuudesta nauttia jokaisesta päivästä ihan täysillä koko perheen voimin!
♥ Justus ensimmäistä iltaa kotona sekä myöhemmin nauttimassa ulkomaailmaan tutustumisesta
Tottakai tämä hetki on ihan parasta juuri tällaisenaan, mutta joskus se arki työn, päiväkodin ja kodin välillä sekä kotonakin työasioihin vaelteleva mieli, tuntuvat valtaavan kaiken ajan elämässämme. Kahden vuorotyöläisen kotona yhteinen aika on kortilla, eikä edes ole sitä yhteistä viikonloppua, jota odottaa. Kun viime viikolla laskiaispullia leivoin ja niitä yhdessä iltapalaksi herkuttelimme, tuli ajatuksiini tietynlainen harmi tätä asiaa kohtaan. Liitin hetkeen automaattisesti perheen yhdessäoloajan - sen viikonlopun erikoisuuden. Sellaisena viikonloppu on jäänyt itselleni mieleen omasta lapsuudestani. Muutenkin - vaikka vuorotöitä tekeviä onkin nykyään valtavasti - tuntuu viikonlopuilla olevan aina vaan sellainen suurarvo, mitä muut vapaapäivät eivät korvaa. Perjantaita odotetaan, vaalitaan ja hehkutetaan. Viikonlopulle on hyvä kasata yhteisiä menoja ja silloin on hyvä kutsua ystäviä kylään. Itse joudun suunnittelemaan viikonloppujani kovinkin pitkälle, jos niihin jotain erityistä aion mahduttaa, sillä vapaita viikonloppuja on harvoin. Esimerkiksi viime kesänä heinäkuulle ei osunut yhtään vapaata viikonloppua ja taisimme viettää korkeintaan paria vapaapäivää Jarnon kanssa yhdessä eli kyseinen kuukausikin vierähti ohi kuin huomaamatta.
♥Poseeraus ristiäiskutsukorttia varten
Mutta toisaalta taas - olihan se esimerkiksi eilen ihan mahtavaa astella omalle "viikonloppuvapaalle" näin heti alkuviikon puolella! Ja jos tarkemmin miettii, ei se Justuksestakaan varmaan vähän isompana poikana yhtään hassumpaa ole (toivottavasti), että äiti tai isi sattuisikin olemaan myös viikolla kotona ja viikonloppuisin saisi sitten hyvällä syyllä kyläillä mummoloissa tai papan luona. Puolensa ja puolensa :) Mutta löytyi se yhteinen aika mistä tahansa, on se niin mahdottoman tärkeää aikaa että!
♥Päänkannatteluharjoituksia reilun kuukauden iässä :)
♥Kylään lähdössä ja vieraita kestitsemässä
Mutta pääasia on, että Justus nauttii elämästään tässä ja nyt! Lapsissa parasta on juuri se hetkessä elämisen taito ja se pienistä aisoista iloitseminen. Kyläily ja tuoliaisna viedyt laskiaispullat saattavat puhututtaa vielä monta päivää. Serkkujen näkeminen tädin synttärikahveilla on päivän kohokohta. Hoidosta mukaansaatu piirrustus on niin hieno juttu, että siitä on pakko kertoa useampaan kertaan kauppareissun aikana. Pieniä, mutta samalla niin valtavia ilonaiheita!
♥ Yksi niistä ihanista keäpäivistä, jolloin ystäviä näimme
Vaikka aina hoenkin oppineeni oikeasti elämään melko hyvin hetkessä ja nauttimaan juuri tästä ajasta, niin kyllä se mieli vain tuntuu aika ajoin vaeltelevan joko menneisiin tai sitten sinne tuleviin vapaapäiviin, lomiin tai muihin hetkiin, joita erityisesti odottaa. Paljon on siis vielä opittavaa, ja ajoittain riittää ihan sekin, että muistuttaa itseään jo tästä melko hyvin opistusta ominaisuudesta. Esimerkiksi tänään nautin juurikin tästä hetkestä ja mahtavasta vapaapäivästäni! Aamupäivän olemme viettäneet Justuksen kanssa kotona ja iltapäivällä aion hypätä äitini kyytiin kohteenamme Hämeenlinnan kauppakeskus Goodman ja shoppailureissu - pieni irtiotto kotikaupungista, mikä tekee niin hyvää! Kotona innolla odottava poika, tuleva koko perheen yhteinen arkivapaa, Justuksen ja isin tuleva vapaapäivä luisteluretkineen, Justuksen viikonlopun mummolakyläilyt ja vielä maanantaihin asti jatkuvat kotipäivät muistuttavat kyllä mieleen sen, ettei tämänkään hetkinen tilanne yhtää hassumpi ole! Tärkeintähän on kuitenkin se yhdessäolon laatu :) Nautinnollista viikon jatkoa teillekin näiden sekalaisten ajatusten myötä! ♥
♥: Laura
Ihana kirjoitus :)
VastaaPoistaSe on kyllä vaikeata koittaa elää hetkessä kun aina sitä vähän kaipailee menneitä tai haaveksii tulevasta. Mutta ei sekään paha ole jos muistaa myös nauttia nykyhetkestä! <3
Se on varmaan ihmiselle jotenkin luontaista ajatella elämää aina vähän joko taaksepäin tai eteenpäin, mutta nykyhetki on se mitä eletään, joten miksi siitä ei nauttisi ihan täysillä! Aina toki se ei ole mahdollista, mutta aina silloin kun siihen oikeanlaiset eväät on :) Ihanaa viikonloppu Pinja sinulle <3
PoistaVoi Laura... Kunpa voisin taikoa Sinulle, ja perheellesi, lisää tunteja vuorokauteen, lisää vuorokausia viikkoihin, lisää viikkoja kuukausiin (muun maailman, ja etenkin työpaikkojen, saadessa luvan pyöriä edelleen 24/7 periaatteella...). Tai jos edes pääsisin heiluttelemaan taikasauvaa Sinun ja Jarnon työvuorolistojen ylle, ja ykskaks ilmaantuisikin listoille enemmän niitä yhteensattuvia vapaita... Onneksi osaat kuitenkin nähdä ne vuorotyön hyvätkin puolet, varsinkin Justuksen kasvaessa; on kivaa kun äiskä tai iskä onkin kotona keskellä viikkoa, ja viikonloppuisin pääsee isovanhempien luo hemmoteltavaksi. Mutta tottahan se on, että vaikka vuorotyö ja erinnäiset epätyypilliset työsuhteet alkavat tänäpäivänä olla aina vaan yleisempiä, niin se viikonlopun erityisyys ja hehku elää yhä hyvin vahvasti niin mielissämme kuin myös yhteiskunnassamme ja sen käytännön rytmityksessä. Mutta onneksi Sinä olet - kaikesta huolimatta - oppinut elämään hetkessä, vaikka ajatukset väillä vaeltelesivatkin menneisiin, tuleviin, työasioihin jne. Vaan kas, yhtäkkiä ilmaantuvat ne kauppareissut ja kertomukset piirustuksista. Lapsen pienet ihmetykset suurensuuressa maailmassa. Justuksen jutut, jotka palauttavat nykyhetkeen ja hetken pieniin taikoihin. Nautinnollista viikon jatkoa Sinullekin Laura, ja pojillesi! ♥
VastaaPoistaHih, ottaisin mielelläni vastaan tuon taikasauvan heilautuksen ;) Mutta oikeastihan täytyy muistaa vaan pysähtyä miettimään jokaisen päivän hyviä hetkiä ja puolia ja niitä löytyy aina ja varmasti - joskus vähemmän ja joskus vähän enemmän :) Ja niin, viimeistään tuon pojan höpötyksen ja juttelut saavat hetkessä kuin hetkessä hymyn huulille ♥
PoistaTällaista arki nykyään on, kun molemmat vanhemmat ovat töissä ja yhteinen aika on kortilla. Toista oli ennen muinoin, kun koko perhe yhdessä puurti pelloilla. :D Mutta kyllä lapsi osaa ottaa kaiken hyödyn irti siitä ajasta, jonka vanhempien kanssa viettää. Lapsilta olisi myös meillä aikuisilla paljon opittavaa. Esimerkiksi se hetkessä elämisen taito, vilpittömyys ja aito ilo elämän pienistä asioista. On ihanaa lukea, kuinka sinäkin olet osannut ottaa vastaan sen, mitä elämällä on tarjottavana, vaikka yhteisen perheajan puute välillä harmittaakin. Siksi niistä yhteisitä hetkistä kannattaa iloita. Yhdessä olemisen ei tarvitse pitää sisällään kamalasti erikoista tekemistä, vaan pelailu, rupattelu ja ruoanlaitto ovat arvokkiaita kokemuksia. Niin lapselle kuin vanhemmille. :) Ihanaa viikonloppua Laura! <3
VastaaPoistaNo niimpä! Juuri tuollainen arkinen yhdessäolo on sitä aivan parasta laatuaikaa! :) Justuskin nauttii kyläilystä ja muiden seurasta, mutta aivan varmasti tärkeintä lapselle on se tavallinen yhdessäolo kotosalla :) Lapsen ilo ja riemu pikkujutuistakin on vanhemmalle sitä parasta riemua ♥
Poista