Justus & Jasper

Poikien kuulumisia kunnolla pitkästä aikaa! Pari viikkoa sitten pojilla oli yhteisneuvola, Jasperilla 5-kuukautisneuvola ja Justuksella 3-vuotisneuvola. On ihan uskomatonta, miten isot pojat minulla jo on ♥ Tuona neuvolapäivänä kyllä oikeasti ja rehellisesti olin täynnä äidillistä ylpeyttä, sillä niin hienosti Justuksenkin neuvola menti että! Erinäiset tehtävät poika teki reippaasti ja näppärästi. Justus jaksoi myös keskittyä tehtäviin hienosti ja oli niistä selvästi innoissaan. Neuvolan lisäksi ylpeyden tunteita tuona samaisena päivänä tässä äidissä aiheutti Justuksen hienosti mennyt ensimmäinen kerhokerta! Jo syksymmällä Justuksesta huomasi, että poika olisi kaivannut ihan valtavasti ikäistensä seuraa ja kotoilu äidin ja veikan kanssa alkoi käydä tylsäksi... Onneksi Justukselle löytyi nyt kuitenkin kesken lukuvuoden paikka seurakunnan kerhosta, jossa onkin kiva käydä kahdesti viikossa kolmen tunnin ajan kerrallaan. Ja voi että, Justus tyykkää kerhostaan, kerhotädistään ja kerhokavereistaan niin paljon! Ja vielä saman ihanan kerhotädin poika sai, kuin aikanaan on enollakin ollut. Tänään itse asiassa veljeni Justukselta kysyikin kerhotädin nimeä tietämättä, että samainen täti kysessä on, ja Justus vastasi hienosti, että "se on sama kuin sulla oli" :)

Kerhosta Justus on ollut niin innoissaan, että kerhoreppu selässä on tullut kotonakin paljon oltua. On hauskaa, miten pienistä uusista asioista lapsi jaksaakaan innostua, ja kuinka ne eivät lasten mielessä aina niin pieniä loppujen lopuksi olekaan. Esimerkiksi uudet kerhotossut ja eväiden teko kerhoon se vasta hienoa onkin. Ja se into! Tänäänkin sain kerhosta hakea riemusta kiljuvan pojan - niin kivaa oli ollut! :) 

Muutenkin Justuksen elämään kuuluu kaikkea hyvää. Isin kanssa on Justus käynyt luistelemassa, synttärilahjaksi saatu rattikelkka on ollut kovassa käytössä ja sisäleikeistä palapeli-innostus on taas tauon jälkeen huipussaan. Paljon kaikkea ihanaa liittyy siis Justuksen elämään, mutta onhan noita känkkäränkkiäkin: pienen suvantovaiheen jälkeen uhma on nostanut taas päätä ihan kunnolla, huh! Itkupotkuraivareita on meillä harva se päivä ja parhaimpina lukuisia, mutta niinhän sen kuuluu mennäkin. Kyllä se aikanaan siitä sitten elo tasoittuu :) 

 

Entäpä sitten Jasper? Voi että, saisimpa joskus otettua tuosta hymypojasta jotain videopätkää tänne teillekin nähtäväksi! Jasper on jo niin iso poika, joka tykkää liikkua kävelykärryllään, kääntyillä ja kieriä ja hihkua ja hykerrellä. Juttua löytyy ja edelleenkin isoveikka on se, joka saa parhaimmat jutut kuulla ja saa osakseen hersyvimmät naurut. Pojat yhdessä on jotain niin ihanaa ♥ Jos Justus-veli oli soseruokien suhteen pitkään nirso päristelijä, on Jasper ihan toista maata: Jasperille maistuu sose kuin sose! Jasper on tosiaan melkoisen mallikkaasti aloittanut kiinteiden syönnin, eikä nirsoilua ole havaittavissa ollut. Selvästi on pojalla kasvukausi käynnissä, kun ruoka niin hyvin maittaa :)

Eilen ja tänään sainkin kaksi melkoista muistutusta siitä, kuinka pikku vauvelini ei enää olekaan ihan niin pikkuinen... Eilen olimme ystäväperheen kanssa Hoplopissa ja Justuksen ikätoveri oli saanut vajaa parisen viikkoa sitten pikkuveljen. Ihan nauratti kuinka oma vauvelini kasvoi yhtäkkiä silmissä ja näytti turvakaukalossaan melkoiselta jättivauvalta vastasyntyneeseen verrattuna :D Tänään toinen muistutus ajan rientämisestä tuli, kun lähdimme ensimmäistä kertaa sitten loppusyksyn tuplarattailla liikenteeseen. Kun Jasperia aloin vaunukoppaan laittaa, tajusin samalla, että noinkohan poika vielä sinne mahtuu! Noh, mahtuihan se, mutta vain niukin naukin. Voi sentäs, niin sekin hetki vaan on käsillä, kun vaunut täytyy rattaisiin vaihtaa... Mutta ajan kulumisen kauhistelun sijaan täytyy yrittää nauttia viimeisistä kuukausista kotona poikien kanssa ja iloita kasvua seuratessa :) Ja kun itse menen toukokuussa töihin, avautuu isille mahdollisuus viettää kotiaikaa poikien kanssa - niin mahdottoman tärkeä asia sekin on :)

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa! Vielä itse en ainakaan ole talvesta valmis luopumaan ja toivonkin vielä lisää lunta ja pakkasta näiden lauhtuneiden ilmojen jatkoksi. Niimpä toivotan teille kaikille vielä iloista talven jatkoa! :)

♥: Laura

Justuksen 3-vuotispippalot!

Voi apua, mihin tämä aika katoaa? Olin niin aikeissa kirjoitella enemmän teille meidän joulusta, toivotella hyvät uudet vuodet ja hehkuttaa ihanaa 3-vuotiasta synttärisankariani! Mutta... yhtäkkiä päivät ovat vain hurahtaneet ohi, samoin kuin Justuksen 3-vuotissynttäripippalot teemalla Ryhmä Hau. Huh, nyt onkin sitten hetkeksi kaikenlaiset rypistykset ohi ja taitaa olla tämän äiskän aika levätä hieman! Vaikka rakastankin joulua ja juhlien järjestämistä, niin kyllähän niiden tiimoilta touhua riittää. Justus tosiaan täytti eilen huimat 3 vuotta ja tuota mahtavaa ikää juhlimme ison sukulais- sekä ystäväporukan kesken meillä kotona. Ensimmäistä ikävuotta juhlistimme Autot-teemalla, 2-vuotiasta Justusta Turtles-teemalla ja nyt oli vuorossa supersuosikki Ryhmä Hau! Mutta sen pitemmittä teksteittä, tässä kuvapläjäys synttäritarjoiluista :)

Äitini vastasi jälleen kerran kaukkupohjien ja täytteiden valmistamisesta ja minä kakkujen koristelusta. Sokerimassalla kuorrutettu värikäs kakku oli suklaakakku, ja sen täytteeksi äiti teki pyynnöstäni minttusuklaamoussen. Tilasin toisen kakun päälle Ryhmä Hau -kuvan. Kuva olikin yllättävän pieni, joten kerma ja kaapista löydetyt nomparellit hoitivat lopun koristelun. Tämän kakun sisällä oli mansikka-sitrus -täyte.

Sitten vuorossa Kajan keksit ja Rikun raikas applesiinikakku! Insipiroiduin vielä kaiken muun keskellä tekemään tarjottaville nimikyltit. Kekseistä oli tarkoitus tulla kirkkaanpunaisia, mutta koska elintarvikeväri ei halunnut totella ajatuksiani, jäi väri enemmänkin pinkiksi. Näin niistä tuli pinkin Kajan pinkkejä keksejä :D Tassuilla koristeltu appelsiinijuustokakku piti sisällään muun muassa appelsiinirahkaa, appelsiinin kuorta ja tuorepuristettua appelsiinimehua. Kakun raikkaudesta en niin tiedä, mutta pitihän Rikullekin jokin nimikkotarjottava keksiä... ;)

Tilasin myös teemaan sopivat kakkukynttilät! Justus puhalsi nyt ensimmäistä kertaa kynttilät ja innokkaita apureita oli pikkuvieraiden joukossa useita. Niin herkullisen näköinen kakku ilmeisesti oli, että sankari ehti ennen kieltoja lipaista kakkua kielellään :D Noh, saipahan hän heti ensimmäisen palan, jonka jälkeen oli hyvä keskittyä leikkimiseen :)

Tilasin tosiaan luu- sekä tassumuotit. Käytin muotteja sekä kakun koristelussa että pikkuleipien teossa. Tein suklaisia ja vaaleita pikkuleipiä ja koristelin keksit yksinkertaisesti pikeerillä. Pikkuleipien tekoa jos olisi vierestä seurannut, olisi kyllä arvannut kerran olleen ensimmäinen - sellaista sähläystä se oli ja vielä kiireessä tietenkin!

Suklaanameja ostin tarjolle, mutta muita karkkeja en tällä kertaa tarjolle laittanut. Laitoimme esille kulhoissa myös nakkeja, juustokuutioita ja viinirypäleitä, joita sai kukin haluamallaan tavalla yhdistellä.

Askartelimpa myös pentukoristeisia tikkuja sandwichien päälle, jonka lisäksi tein jokaiselle pikkuvieraalle omat nimikoidut popparimukit! Nuorimmalle vieraalle tosin oli tarjolla oma maissinaksukuppi :)

Suolaista naposteltavaa :)

Ja sitten varsinaisten suolaisten tarjottavien pariin! Jarno teki erilaisia kinkkutäytteisiä sandwichejä...

...sekä kylmäsavulohitäytteellä päällystettyjä saaristolaisleipiä. Kaikenlaista pitsasta, wrapeista, suolaisista muffinseista aina piirakoihin saakka meillä on ollut tarjolla erilaisissa juhlissa, mutta voileipiä ei vielä kertaakaan. Kerrankin jotain uutta siis!

Itse tein vielä fetapiirakan (kuten aina...) sekä ensimmäistä kertaa jauheliha-paprikapiirakkaa. Kuten täytekakutkin, olivat nämä piirakatkin gluteiinittomia. Eipä piirakoista sitä olisi arvannut eikä täytekakuistakaan, joiden teossa äitini onnistui erinomaisesti!

Tällaisia tarjottavia tällä kertaa :) Pitkä ja työntäyteinen oli Justuksen 3-vuotispäivä äidin näkökulmasta (sekä juhlia edeltävät päivät), mutta ehdottomasti kaiken tuon työn arvoinen :) Nyt on pojalla ihan liikaa uusia leluja, mutta onneksi myös uusia vaatteita sai poika lahjaksi tulevan varalle. Tästä on hyvä startata uuteen vuoteen ja rauhoittaa tulevat viikot. Teenpä nyt samalla sellaisen uudenvuodenlupauksen, että lupaan pitää itsestäni enemmän huolta ja päästää itseni monella tapaa helpommalla. Melkoisen kiireinen ja myös raskas loppuvuosi vaati veronsa, joten näillä armollisemmilla aatoksilla tämän uuden vuoden kimppuun aion käydä :) 

Loppuun vielä kuva juhlahumun keskeltä - sankari mukana sotkuisella tukalla ja likaisella naamalla ;) Sankarista ei kuvia juuri ehtinyt nappailla, ja useimmissa kuvissa vilahtaa vieras jos toinenkin, joten tämä saa kelvata :) 

Nyt ei muuta kuin mitä mahtavinta Uutta Vuotta 2016 teistä jokaiselle! ♥ Tehdään siitä mitä parhain!

♥: Laura