Rentoilua, kotoilua, nautiskelua...

Juuri kun kuuluttelin koko perheen yhteisen ajan perään, huomaan olevani aivan yksin kotosalla! Aivan, vietän lauantai-iltaa ylhäisessä yksinäisyydessäni, eikä edes Justus ole ollut seuranani. Justus ei ole vuorohoitopäiväkodissa, vaan hoitomahdollisuus rajoittuu pelkkiin arkipäiviin. Näin ollen tarvitsemme melko usein viikonloppuisin mummoloiden hoitoapua tai sitten pyydämme apua tädeiltä tai sediltä - niitähän nimittäin riittää. Tämä viikonloppu on kuitenkin harvinaisuus siitä, että olemme molemmat Jarnon kanssa töissä siten, että hoitoapua tarvitsemme molempina päivinä. Justus sai siis osakseen kunnon mummolaviikonlopun, ja kun Jarnollekin ilmeni menoa illalle, sain minä erittäin harvinaisen rentoiluillan! Olen tainnut olla yksin kotosalla Justuksen syntymän jälkeen ihan yhden tai kaksi kertaa, joten olen ikävöinnin sijaan käyttänyt illan totaaliseen rentoiluun ja omien juttujen tekemiseen! :) Ja koska olen varsinainen kotoilija, olen nauttinut tästä nyt ihan täysillä! Voi kyllä, olisihan sitä vaikka mitä hyödyllistä ollut, mihin olisin voinut käyttää vapaa-aikani tehokkaasti mutta ehei, minä en ole tehnyt mitään velvollisuustehtäviä tänään. Kulmiksen salaatti, jääkiekkoa, hyvä kirja, villasukat, SuomiLOVE ja pussi Makuunin karkkeja - niistä on minun iltani tänään tehty :)

Vapaapäivänä koko perheen voimin tehtyä pitsaa riitti vielä välipalaksi

Töiden jälkeen suuntasin erittäin määrätietoisin askelin Makuuniin ja sieltä edelleen Kulmakonditoriaan hakemaan salaattia päivälliseksi. Vielä Prismasta lehti ja teepaketti illaksi... kotona päikkärit heti ensimmäisenä.... ja kun olin vienyt Jarnon veljelleen, niin ei muuta kuin juurikin vain ja ainoastaan sitä rentoilua!

 Tulista kanasalaattia, nam!

Taustalla pyöri aiemmin illan Sm-liiga -kierros, mutta samalla minun tuli luettua Jo Nesboa, johon olen kyllä niin koukuttunut. Välillä kaipaan sitä, kun voi vaan uppoutua johonkin kirjaan ihan täysillä ja niin moneksi tunniksi kerrallaan kuin vain tahtoo. Ja dekkarithan on tällaiseen lukemiseen juuri ihan parhaita! Uusimman Jo Nesbon luin juuri tätä ennen ja nyt palasin vähän taaksepäin teokseen, jota en vielä ollut lukenut.

Karkkia, hyvää lukemista...

 Nyt taidankin tehdä juuri niin, että sammutan telkkarin ja koneen ja hautaudun viltin alle lukemaan loppuillaksi! Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että huomenna tosiaan herätyskello soi armotta viiden jälkeen töihin, enkä siis voi valvoa miten vain haluan... Mutta hei, toisaalta tämä on myös hyvä mahdollisuus mennä aikaisin nukkumaan ja saada kerrankin kunnon yöunet! Ja kyllä täytyy myötää, että huomiseenhan ne ajatukset hieman muutenkin jo ajatuvat ja siihen hetkeen, kun pikkumies tulee kotiin iltapäivällä, kun työvuoroni on ohi ♥ Mutta siis, nyt suuntana sohva kera kirjan eli ei muuta kuin mahtavaa lauantai-iltaa teille muillekin! :)

♥: Laura

Kaikki hyvin tässä ja nyt

Kävin läpi koneelta ja ulkoiselta kovalevyltä löytyviä kuvia, joita olen Justuksen syntymän jälkeen ottanut. Pienin askelin elämään -blogia varten tuli otettu kuvia vaikka kuinka, joten läpikäytävääkin oli riittämiin! Päälimmäisenä mieleen tuli tietenkin ilo ihanista muistoista, mutta toisaalta myös haikeus. Ei sinänsä haikeus Justuksen vauva-aikojen muistelemisen vuoksi (vaikka haikealta sekin välillä tuntuu), vaan tietynlaisen hetkestä nauttimisen ja sen ihanan kotonaoloajan muistelun haikeus. Kuvia löytyi jos jonkinmoisista kyläreissuista - ja reissujahan riitti jokaiselle viikolle! Näimme ystäviä, perhettä, sukulaisia. Kyläilimme, tapasimme kahviloissa ja matkustimme myös vähän kauemmas. Kun toinen meistä, minä tain Jarno, oli sen lähes vuoden ajan kotona, saatoimme vapaasti viettää ihan mahtavaa yhdessäoloaikaa toisen työajan ulkopuolella. Ja tuolloin aikaa oikeasti tuntui olevan riittämiin ja otimmekin siitä kaiken irti! Se aika oli ikimuistoista monilta osin, mutta pääasiassa muistan sen Justuksen kasvun ja kehityksen lisäksi juurikin siitä vapaudesta ja mahdollisuudesta nauttia jokaisesta päivästä ihan täysillä koko perheen voimin!

♥ Justus ensimmäistä iltaa kotona sekä myöhemmin nauttimassa ulkomaailmaan tutustumisesta

Tottakai tämä hetki on ihan parasta juuri tällaisenaan, mutta joskus se arki työn, päiväkodin ja kodin välillä sekä kotonakin työasioihin vaelteleva mieli, tuntuvat valtaavan kaiken ajan elämässämme. Kahden vuorotyöläisen kotona yhteinen aika on kortilla, eikä edes ole sitä yhteistä viikonloppua, jota odottaa. Kun viime viikolla laskiaispullia leivoin ja niitä yhdessä iltapalaksi herkuttelimme, tuli ajatuksiini tietynlainen harmi tätä asiaa kohtaan. Liitin hetkeen automaattisesti perheen yhdessäoloajan - sen viikonlopun erikoisuuden. Sellaisena viikonloppu on jäänyt itselleni mieleen omasta lapsuudestani. Muutenkin - vaikka vuorotöitä tekeviä onkin nykyään valtavasti - tuntuu viikonlopuilla olevan aina vaan sellainen suurarvo, mitä muut vapaapäivät eivät korvaa. Perjantaita odotetaan, vaalitaan ja hehkutetaan. Viikonlopulle on hyvä kasata yhteisiä menoja ja silloin on hyvä kutsua ystäviä kylään. Itse joudun suunnittelemaan viikonloppujani kovinkin pitkälle, jos niihin jotain erityistä aion mahduttaa, sillä vapaita viikonloppuja on harvoin. Esimerkiksi viime kesänä heinäkuulle ei osunut yhtään vapaata viikonloppua ja taisimme viettää korkeintaan paria vapaapäivää Jarnon kanssa yhdessä eli kyseinen kuukausikin vierähti ohi kuin huomaamatta.

♥Poseeraus ristiäiskutsukorttia varten

Mutta toisaalta taas - olihan se esimerkiksi eilen ihan mahtavaa astella omalle "viikonloppuvapaalle" näin heti alkuviikon puolella! Ja jos tarkemmin miettii, ei se Justuksestakaan varmaan vähän isompana poikana yhtään hassumpaa ole (toivottavasti), että äiti tai isi sattuisikin olemaan myös viikolla kotona ja viikonloppuisin saisi sitten hyvällä syyllä kyläillä mummoloissa tai papan luona. Puolensa ja puolensa :) Mutta löytyi se yhteinen aika mistä tahansa, on se niin mahdottoman tärkeää aikaa että!

♥Päänkannatteluharjoituksia reilun kuukauden iässä :)

♥Kylään lähdössä ja vieraita kestitsemässä

Mutta pääasia on, että Justus nauttii elämästään tässä ja nyt! Lapsissa parasta on juuri se hetkessä elämisen taito ja se pienistä aisoista iloitseminen. Kyläily ja tuoliaisna viedyt laskiaispullat saattavat puhututtaa vielä monta päivää. Serkkujen näkeminen tädin synttärikahveilla on päivän kohokohta. Hoidosta mukaansaatu piirrustus on niin hieno juttu, että siitä on pakko kertoa useampaan kertaan kauppareissun aikana. Pieniä, mutta samalla niin valtavia ilonaiheita!

♥ Yksi niistä ihanista keäpäivistä, jolloin ystäviä näimme

Vaikka aina hoenkin oppineeni oikeasti elämään melko hyvin hetkessä ja nauttimaan juuri tästä ajasta, niin kyllä se mieli vain tuntuu aika ajoin vaeltelevan joko menneisiin tai sitten sinne tuleviin vapaapäiviin, lomiin tai muihin hetkiin, joita erityisesti odottaa. Paljon on siis vielä opittavaa, ja ajoittain riittää ihan sekin, että muistuttaa itseään jo tästä melko hyvin opistusta ominaisuudesta. Esimerkiksi tänään nautin juurikin tästä hetkestä ja mahtavasta vapaapäivästäni! Aamupäivän olemme viettäneet Justuksen kanssa kotona ja iltapäivällä aion hypätä äitini kyytiin kohteenamme Hämeenlinnan kauppakeskus Goodman ja shoppailureissu - pieni irtiotto kotikaupungista, mikä tekee niin hyvää! Kotona innolla odottava poika, tuleva koko perheen yhteinen arkivapaa, Justuksen ja isin tuleva vapaapäivä luisteluretkineen, Justuksen viikonlopun mummolakyläilyt ja vielä maanantaihin asti jatkuvat kotipäivät muistuttavat kyllä mieleen sen, ettei tämänkään hetkinen tilanne yhtää hassumpi ole! Tärkeintähän on kuitenkin se yhdessäolon laatu :) Nautinnollista viikon jatkoa teillekin näiden sekalaisten ajatusten myötä! ♥

♥: Laura

Herkkusuiden iltapala

Vautsi miten hyvältä voikaan tuntua kahden viikon sairastelun jälkeen, kun vointi alkaa lähennellä jo normaalia! Tämän saman ahaa-elämyksen koen kyllä joka kerta, kun olen ollut puolikuntoinen - ja siihen olotilaan jo hieman tottunut - ja kun vointi palautuukin ennalleen. Mutta, ihan mahtava fiilis siis! :) Tänään minulla oli ensimmäinen työpäivä loman ja sairausloman jälkeen ja olin niin onnellinen, että jaksoin työpäiväni kunnialla läpi. Pelkäsin nimittäin melkoisesti sitä tunnetta, että olisi yrittänyt sinnitellä töissä puolikuntoisena siinä epäonnistuen. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin :)

Hyvä fiilis jatkui edelleen kotona, ja pikaisten päikkäreiden, liian kauan kestäneen kauppareissun sekä päivällisen valmistuksen jälkeen ryhdyinkin vielä laskiaispullien tekoon! Koville se otti, kun Justus-herra oli mukana leipomassa, mutta lopulta valmista tuli! Tässä vaiheessa kello lähestyi jo yhdeksää, joten yhtäkkiä meillä olikin melkoinen herkkusuiden iltapala tarjolla alkuperäisen jälkiruoan sijaan:) Justuskin pääsi nauttimaan elämänsä ensimmäisestä (?) pullasta ja vielä suoraan vaniljaisen kermavaahdon ja vadelmahillon kanssa! Voisin sanoa, ettei ole tainnut koskaan iltapala kadota noin nopeasti parempiin suihin...

Huomenna menemmekin Justuksen kanssa leikkitreffeille heti aamupäivällä ja loput pullat on hyvä pakata mukaan kermavaahdon ja hillon kanssa matkaevääksi :)

Ja kun päivääni piristämässä on ollut vielä uusi tulppanikimppu, jonka pojat eilen kauppareissulta äiskälle toivat, on hyvä suunnata katse loppuviikkoon iloisin mielin! :)

♥: Laura

Hyvän mielen tulppaanit

Onko liian aikaista jo tunnelmoida hieman kevättä, vaikka ulkona sataakin lunta ja pakkanen on kiristymään päin? Rakastan talvea ja juurikin tätä ihanaa lumisadetta, mutta kieltämättä joulun jälkeen alkaa tietynlainen uusi vaihe, uuden odotus. Vaikka osaan nykyään elää hetkessä ja nauttia juuri tästä hetkestä, etsii sitä väistämättäkin ympärilleen asioita, jotka tuovat piristystä päivään ja valoa ympärille. Kun lomani meni sairastellessa ja olo on vieläkin toipilas, niin oikeastaan jo oman voinnin asteittainen kohentuminen riittää parantamaan mielialaa aivan valtavasti. Mutta tämän lisäksi päätin tuoda hyvää mieltä kauppareissulta kotiin myös kevättalven esimmäisen tulppaanikimpun muodossa. Lisäksi joulun ajan jääkaapin ovessa roikkunut, tarkoin valittu joulukortti sai nyt astua syrjään ja tilalle ostin uuden, kevätväreissä loistavan kortin. 

♥ Tulppaanit

"Olkoon minulla riittävästi suklaata 

hyväksyäkseni asiat joita en voi muuttaa. 

Tarpeeksi kahvia muuttaakseni sen minkä voin

- ja Tervettä järkeä erottaakseni nämä Toisistaan."

Näillä eväillä on hyvä aloittaa uusi viikko ja samalla myös viikon työrupeama loman jälkeen :) Mutta ennen kuin suostun kunnolla vielä ajattelemaan huomista ja työpäivää, olisi vuorossa ystäväni kanssa sovitut lounastreffit tuota pikaa - ehkäpä juuri sen kahvin ja suklaisen jälkkärin kera:) Ihanaista alkavaa viikkoa kaikille! :)

♥: Laura

Raskasta lomailua

Lomamme lähestyy loppuaan ja valitettavasti joudun toteamaan loman olleen suoraan sanottuna melko kurja. Reissumme pohjoiseen toteutui suunnitellusti, mutta jo matkaa edeltävänä iltana minulle noussut kuume ja alati reissun aikana pahentrunut flunssa vei minulta täysin matkailon ja voimat. Justuksella oli ollut jo pidempään nuhaa ja yskää ja luulinkin sen jääneen jo taakse. Kun oma oloni alkoi olla niin kurja, että oli pakko käväistä lääkärin luona reissun päällä, varasin myös Justukselle oman ajan lääkärin vastaanotolle. Justus nimittäin oli juuri edeltävänä yönä itkiessään sanonut korvan olevan pipi, joten täytyihän asialle saada varmistus. Ja korvatulehdushan sieltä löytyi. Nyt olemme jo kotosalla ja Justus on oikein reipas ja yöunet ovat palautuneet normaaleiksi, mutta minulla vointi ei tunnu kohentuvan millään - melkeimpä pelottaa, miten sitä jaksaa töihin palata. Noh, mutta eipä tuon asian surkuttelu auta yhtään! Täytyy vain odotella voinnin kohentumista, koska kyllä sekin päivä vielä koittaa :)

Paljon hyvääkin toki reissussamme oli! Pääsimme käymään ystäväni luona Oulussa, mikä on valitettavan harvinaislaatuista nykyään. Pitkät junamatkamme sujuivat hyvin ja Justus oli niistä varsin innoissaan vielä myöhemminkin. Vaikka olimmekin varmasti melko kaoottinen kaksikko, sanoivat isomummo ja isopappa vierailumme ilahduttaneen heitä kovasti. Vaikka lomastamme ei tullut lähimainkaan niin rauhallinen ja rentouttava kuin olin suunnitellut, niin nautin kyllä olostani rakkaassa mummolassani. Ja aina vaan ne mummon ja papan ruoat maistuvat niin hyviltä!

Iästään huolimatta ovat mummoni ja pappani edelleenkin ahkeria marjastajia, joten saimme matkaamme heiltä mustikoita. Marjat eivät kylmäkallevirityksistä huolimatta säilyneet kotiin asti jäisinä, joten nyt olemmekin sitten tuhonneet mustikoita oikein urakalla! Kun pääkipuni on antanut myöden, olemme Justuksen kanssa tehneet mustikkaherkkuja jokaiselle päivälle. Mustikkatuorepuuro ja mustikkapiirakka ovat olleet erittäin kovasti sekä äidin että pojan mieleen, ja isi löysi suosikkinsa mustikkapirtelöstä. Vielä olisi muutama rasia mustikoita jäljellä - mitäköhän sitä keksisi? Olemme myös herkutelleet itse tehdyillä juuresletuilla ja katsoneet suuret määrät piirrettyjä - yrittäneet siis selviytyä hetkestä toiseen sillä aikaan, kun isi on ollut töissä :D Eilenkin Jarnon tultua töistä kotiin nukahdin välittömästi ja unta olisi riittänyt loputtomiin....

Torstaina, kun oli vielä hieno ilma ulkona, kävimme aamupäivällä Justuksen kanssa takapihalla leikkimässä. Isi oli tehnyt Justukselle lumilaakson, mikä oli kyllä kovasti pojan mieleen!

Nyt Justus lähti mummolaan hetkeksi leikkimään, niin saan käyttää tovin aikaa tehokkaasti lepäilyyn. Taidankin siirtyä nyt mustikkapiirakan kanssa sohvalle hetkeksi kirjaa lukemaan ja sitten nukkumaan, josko niiden toimien myötä olo hieman edes paranisi! Toivottavasti teillä on ollut parempi viikko kuin meillä ja olette säästyneet näiltä ikäviltä pöpöiltä! Ihanaa viikonloppua! ♥

♥: Laura

Synttäritunnelmia

Tässä nyt vihdoin kuvien muodossa tunnelmia 2-vuotissynttäreiltä! Tai oikeastaan lähinnä tarjoilujen muodossa - olkaapa hyvät :)

Äitini auttoi kakkujn leivonnassa tekemällä itse kakkupohjat sekä täytteet. Yhdessä sitten kasailimme kakut - vaikeuksien kautta jälleen voittoon voisi sanoa ;) Noh, viime vuoden kakustamme opimme yhtä sun toista ( siis sokerimassan käsittelyn suhteen) ja nyt kakun päällystäminen onnistui jo astetta paremmin. Teeman mukaisesti Turtles-kakkuhan se sieltä valmistui! Suoraan googlettelin kuvahaulla ideoita ja aivan mahtavia kuviahan kakuista löytyi. Niiden avulla yritimme sitten omammekin muotoilla ja kasata :) Ykköskakkumme oli siis Turtles-hahmon pää ja toinen koristeltiin Turtles-kuvalla. Täytteenä kumpaisessakin oli mansikkamousse - hieman erilaisin vivahtein.

Rakastan itse erilaisia kuppikakkuja ja tälläkin kertaa ne olivat ilmiselvä valinta, kun tarjoiltavia mietin. Nyt kuitenkin ymmärsin ensimmäistä kertaa tehdä niistä miniversioita, mikä oli juurikin se oikea ratkaisu. Nimittäin usein kuppikakut jäävät syömättä ison kokonsa vuoksi, mutta nämä pikkuiset menivätkin sitten mukavista suupaloista. Sovelsin itse tavallisia taikinareseptejä ja sainkin tällä kertaa ihan mieluisan lopputuloksen aikaiseksi. Koristelun suhteen tuli hoppu, kun tein sen juuri ennen vieraiden saapumista, mutta makuhan se pääasia on :) Suklaisen takikinan joukkooon sekoitin Marianne crushia ja päälle sipaisin appelsiinituorejuustoa, sekä ripottelin vielä samaista crushia koristeeksikin. Vaalean takinan joukkoon sekoitin leivontaan tarkoitettuja pieniä fudge-palasia. Päälleen vaaleat kuppikakut saivat kinuskivaahdon. Kiehautin vain kerman ja fariinisokerin jo edellisenä päivänä ja sitten juuri ennen koristelua vaahdotin seoksen. Seoksesta tuli omasta mielestäni todella hyvän makuista ja pursotuskin onnistui helposti!

Teeman mukaisesti ruoka tarjoiltiin Turtles-lautasilta ja juomat hörpittiin Turtles-mukeista :) Naposteltavana oli perinteisiä nakki-lihapulla -tikkuja, karkkia, poppareita ja sipsiä.

Varsinainen suolainen tarjottava koostuikin sitten jo aiemmin leipomistani karjanlanpiirakoista munavoin kera. Lisäksi tein neljää erilaista pitsaa. Vaikka itse pidänkin aina enemmän makeiden leipomusten tekemisestä, niin jouduin tälläkin kertaa myöntämään, että kyllä ne suolaiset maistuvat vieraille aina paremmin! Nytkin suolaiset syötiin lähes loppuun, mutta makeaa jäi yllin kyllin. Makeaa jäi niin paljon, että sain viedä seuraavana päivänä töihin toisen kakun kokonaisena sekä ison kasan kuppikakkuja. Myös RockyRoads-suklaat jäivät kokonaan tarjoilematta (unohdin ne jääkaappiin kaiken hässäkän keskellä :D), joten kiikutin nekin sitten töihin naisille syötäväksi.

Kuva synttärisankarista - parempaa kuvaa ei äiskä juuri saanut otettua! Poika vaan kurvasi kulman taakse, kun kuvailuun ryhdyin... Noh, jospa papan kameralta löytyisi parempia kuvia, joita voin sitten täälläkin jakaa :) 

Juhlien jälkeen paluu arkeen tuntui toisaalta myös helpottavalta ja mukavalta, koska juhlaa on ollut joulun, uuden vuoden ja synttäreiden muodossa nyt hetkeksi riittämiin. Tosin huominenhan minulla on enää töitä jäljellä ja sitten jättäydyn lomailemaan reiluksi viikoksi! Tätä on odotettu pitkään ja hartaasti :) Lauantaina hyppäämme tosiaan Justuksen kanssa junaan ja otamme kunnon irtioton kotimaisemista. Luultavasti palailenkin siten seuraavan kerran vasta reissusta palattuamme! Eli ei muuta kuin kivaa loppuviikkoa teille :)

♥: Laura

Justus se täytti tänään 2 vuotta ♥

Justus se vaan täytti tänään 2 vuotta ♥ Aamusta asti on menty vauhdilla eteenpäin, jotta saataisiin kasaan ikimuistoiset ja tarjoiluiltaan maistuvat synttärit pikkumiehellemme. Tupa on ollut täynnä ja hauskaa on ollut :) Nyt meitä on täällä enää minä, synttärisankari isinsä kanssa sekä kaksi Justuksen isin puolen serkkua, jotka jäävätkin yökylään. Sankari sai äsken hieman kakkuakin maistaa jälkijunassa - aiemmin ei isännän rooliltaan ennättänyt - ja nyt on hyvä rauhoittua lahjoja tutkimaan. Nyt onkin sitten lahjoja saatu taas koko vuoden edestä, eikä mitään ennen ensi joulua tämä poika tarvitse!

Tässä vakavanaamainen poika ensimmäistä kertaa eilen luistimilla! Jännittävää oli touhu ison pienen miehen mielestä, eikä jännitysitkultakaan vältytty! Mutta tästä on hyvä alkaa :)

Tässä oli nyt lyhyesti tunnelmia synttärihumun keskeltä, mutta varmasti on luvassa lisää kuvia kemuistamme myöhemminkin! Huomenna juhlitaankin sitten tosiaan Justuksen serkun 1-vuotis synttäreitä eli juhlat sen kun vaan jatkuvat:)

♥: Laura