Raskauteni ♥

Lupasin jo kauan sitten kirjoitella teille hieman raskauskuulumisia, mutta aikaa siitäkin lupauksesta on vierähtänyt jo aivan liian pitkä tovi, anteeksi! Tässsä olisi nyt kuitenkin muutamia ajatuksia ja tuntemuksia, joita tämä raskaus on minussa synnyttänyt ja herättänyt :)

Ensinnäkin, tämä toinen tulokas oli aivan uskomattoman odotettu ja kaivattu. Alusta asti tämä on ollut unelmien täyttymys ja on oikeasti täydentänyt entisestään tätä kaikkea ihmettä ja onnea, jota olen osakseni anoreksia-ajan jälkeen saanut. Ikinä en pysty ajattelemaan, että lapsia hankitaan ja tehdään (kamala ilmaisu), vaan todellakin ajattelen lasten olevan todellinen lahja. Olin ehkä hieman jo alkanut luopua toivosta, että meille toinenkin lapsi suotaisiin, mutta onneksi sairaus ei lopulta ollut niin pahoja tuhoja aikaan kropassani saanut, kuin ehdin jo pelätä. Olen pitänyt alusta asti ja pidän edelleenkin jo Justusta pienenä ihmeenäni - ja sitä tämä toinenkin minulle on. Olen aina haaveillut kolmesta lapsesta, enkä ole ennen varmasti edes osannut kyseenalaistaa sitä, etteikö haaveeni toteutuisi. Olevan varmasti itsekin joskus sortunut suunnittelemaan elämää lasten "hankkimisen" kannalta muistamatta sitä, että niiden saaminen ei aina ole itsestäänselvyys. Ilo raskaudesta oli siis aivan mieletön - tuoden toki mukanaan lukuisia huolia siitä, että meneehän kaikki hyvin. Raskausaika kuten äitiyskin on aivan mahtavaa, mutta myös kovin huolten täyttämää aikaa. Onneksi olen kuitenkin pystynyt olemaan astetta luottavaisemmalla mielellä kuin Justusta odottaessani. Kiireinen arki ja Justuksen vauhdissa pysyminen ovat tehneet tässä suhteessa vain ja ainoastaan hyvää: pelolle ja kauhukuville ei ole ollut liiemmin aikaa!

Jos tätä toista raskautta  vertaa ensimmäiseen, on se ollut monella tapaa erilainen, mutta toisaalta myös kovin samanlainen. Alkuraskaus eroaa kovastikin siitä, millainen minun alkuraskauteni Justusta odottaessa oli. Kun Justusta aloin odottaa, ei minulla juuri mitään raskausoireita ollut. En kärsinyt pahoinvoinnista enkä liioin väsymyksestä. Usein mietinkin, että jos raskaus ei olisi sattumalta lääkärikäynnillä selvinnyt, olisin varmasti ruvennut asiaa arvailemaan vasta mahan kasvun myötä! Takana oli tosin pitkä taistelu anoreksian kanssa, jolloin olin tottunut kurjaan oloon ja ainaiseen väsymykseen - nyt taas lähdin tähän toiseen raskauteen erilaisemmalta pohjalta. Tämän odotuksen kohdalla pahoinvointi ja kuvotus olivat alussa jokapäiväisiä "ihanuuksia", ja vaikken oksentanut kertaakaan, oli töihin meneminen pahoinvoinnin takia välillä taistelua. Oikeastaan suurin ongelma töissä oli se, että pahoinvointi iski välittömästi, kunhan vain nälkä hiipi edes pienesti sisälleni. Ja koska töissä ei todellakaan ollut mahdollisuus päästä halutessaan heti syömään, olin usein tiukan paikan edessä. En halunnut kenellekään niin varhain raskauttani paljastaa, joten ei auttanut kuin sinnitellä. Olin myös niin väsymys, että välillä muistelen melkoisella kauhulla alkuvuotta. Olin lisäksi usein kipeänä, mikä jo osaltaan lisäsi väsymystäni, mutta kun siihen lisäsi vielä raskausväsymyksen ja mahdottomuuden levätä silloin kuin haluaisi, oli monesta hetkestä selviäminen niin kotona kuin töissäkin työn ja tuskan takana. Mutta kovin oppikirjamaisesti pahoinvointi ja väsymys väistyivät ensimmäisen kolmanneksen vaihduttua toiseen kolmannekseen - siitä asti olen voinutkin sitten mainiosti! Närästys ja suonenvedot ovat olleet kauhea riesa, mutta jos niitä ei lasketa, on raskausaikani ollut ihanaa :) Toki töissä oleminen oli jo työn fyysisyyden kannalta välillä raskasta, mutta erityisesti juuri tämän vuoksi olen tavattoman onnellinen siitä, että selvisin lomaani asti ilman poissaoloja. Selkäkipu oli välillä melkoista, samoin kuin liitoskivut, mutta yhden vaikeamman kauden jälkeen oleminen töissäkin alkoi taas helpottua. Kasvava maha ei toki ollut kaikkein helpoin yhdistelmä siirtojen, nostamisen ja kyykistelyn kanssa, mutta jotenkin niistäkin vain selvisin - osin sinnikkyydellä, osin muiden avustuksella.

Jos ensimmäinen raskauteni meni itseeni ja raskauteeni keskittyen, ovat aikani ja ajatukseni menneet nyt arjen pyörteiden takia totaalisesti muihin asioihin. On ihan uskomatonta, kuinka nopeasti tämä raskausaika onkaan oikeasti kulunut! Jos ensimmäisen raskauden aikana tiesin päivälleen, missä vaiheessa raskautta mennään, ei minulta nyt vastausta aivan yhtä nopeasti saisi. Hyvä kun lasketun ajan muistan ;) Toisaalta tämä kaikki kuvaa myös sitä, kuinka hyvin asiat todella ovat. Justusta odottaessani oli anoreksia jollain tapaa koko ajan kuitenkin vielä läsnä ja kävin hyvin usein ylimääräisissä ultrissa ja hoitokontaktini oli tiivis. Nyt en ole lääkäriä nähnyt sitten kuudennen raskausviikon, ja harvaksellaan olleet neuvola-ajat terveydenhoitajalle ovat riittäneet. Tämäkin kaikki kuvaa sitä, kuinka hyvin asiat ovat nyt :) Jos Justuksen odotusaika oli raskautena helppo, oli se sairauden kannalta ajoittain todellakin raskas ja haastava - vaikka tavallaan anoreksia olikin jo osittain taaksejäänyttä elämää. Nyt kuitenkin vasta selkeästi tajuan, ettei se ollut kuitenkaan lähellekään riittävästi mennyttä elämää tuolloin, ja kuinka se yhä kiusasi minua raskauden aikana. Nyt taas olen oikeasti jopa nauttinut raskausoireistani sillä ne tekivät alkuraskaudestani todellisen tuntuisen. Ne ovat normaali osa raskautta - anoreksiataustani mukanaan tuomat kontrollit ja muut eivät sitä olleet Justusta odottaessani! Mutta yhtä kaikki, ihania ovat molemmat raskauteni kaiken kaikkiaan olleet ♥

Mutta tosiaan, vielä olisi reilun puolentoista kuukauden loppurutistus ja raskaudesta nautiskelu edessä! Ja koska vointini on edelleen mainio aion nauttia tästä kesästä ihan täysillä: puuhastellen sekä keräillen voimia loppukesän koitosta varten. Vielä pitäisi remontti saattaa päätökseen, jonka jälkeen voinkin laittaa sitten kaiken vauvalle valmiiksi :) Nautin kasvavasta mahastani kovasti, enkä ole siitä valmis luopumaan vielä hetkeen! Vaikka toisaalta alankin jo olla malttamaton sen suhteen, että saisin oman pikkukääröni, Justuksen pikkusisaruksen syliini ♥ Justus odottaa vauvan tuloa omalla tavallaan myöskin. Useimmiten puheissa vilahtelee veli, mutta santunnaisia kertoja on vauvan sukupuoli ollut Justuksen mielestä tyttökin. Pohdimme tuossa eräänä iltana saunan lauteilla nimivaihtoehtoja, jolloin Justuksenkin ajatus vauvan nimestä tuli selväksi: "Vaikka Turtles". Siitä on hyvä lähteä nimeä pikkusiskolle tai - veljelle kehittelemään ;)

♥: Laura

P.s. Kuva on napattu Pinterestin kuvamaailmasta :)

Loma - vihdoinkin täällä!

Kauan odotettu loma - se on vihdoinkin täällä :) Viimeinen viikko töissä ennen lomaa oli uskomattoman raskas ja kiireinen, mutta selvisin. Oikeastaan täytyy myöntää, että olen aika ylpeäkin itsestäni, kun selvisin lomaani asti töissä ilman raskaudesta johtuvia sairauslomia. Toki lopussa työn fyysisyys alkoi jo painaa, mutta toisaalta olen jaksanut ja voinut kaiken kaikkiaan muutenkin melko mainiosti. Kyllä kivut ja kolotukset jaksaa, kun niille on niin ihana syy ♥

Nyt voinkin alkaa nauttia tästä harvinaisesta loma-ajasta ja perheen yhteisestä ajasta ihan täysillä! Ihan uskomatonta ajatella, että meillä on perheenä aikaa toteuttaa yhdessä haluamiamme asioita ja nauttia päivistä niin kotosalla kuin pienten reissujenkin muodossa. Minulla on tosiaan neljä viikkoa kesälomaa ja jatkan siitä sitten suoraan äitiyslomalle - ei yhtään hassumpaa :)

Nyt kun kroppa on ollut kovilla töiden vuoksi ja yöunet ovat kutistuneet aina kovin pikkuisiksi, niin onkin aika keskittyä lepäilemiseen kunnolla. Odotan siis lomaltani myös lepoa ja voimien keruuta loppukesän koitosta ajatellen. Kun lauantaina lähdin töistä viimeisen työpäivän jälkeen, suuntasin suoraan vanhemmilleni, jossa Justus oli hoidossa. Pikaisen välipalan jälkeen lähdimme hakemaan veljentyttöäni ja matkamme jatkui nuorisoteatterin kesänäytelmän ensi-iltaan. Lomani alkoi siis Peppi Pitkätossulla! Lapset tykkäsivät hurjasti (kuten myös minä ja äitini), ja samalla kokoonpanolla onkin vielä heinäkuun puolella tiedossa reissu Ikaalisten kylpylään Titi-nallen konserttiin ja seuraavan päivänä Titi-nallen taloon vierailulle :) Paljon muitakin pikkureissuja olisi tiedossa, mutta myös kotosalla olosta aion nauttia varmasti yhtä paljon! Vielä kun kelit saisi kohdilleen, niin... Mutta eivätköhän ne lämmöt ja paisteet sieltä saavu vielä, itse ainakin aion siihen luottaa ja uskoa :)

Näiden ajatusten myötä ihanaa keäskuun puoliväliä sekä lähestyvää juhannuksen aikaa teille kaikille! :)

♥: Laura

Viinkonloppureissu Tampereelle

Pääsimpä viettämään ihan huippuviikonloppua parhaiden ystävieni kanssa Tampereelle toissa viikonloppuna! Reissua aloimme suunnitella jo helmikuussa ja nyt se vihdoinkin toteutui :) Matkasimme Tampereelle kukin omalta suunnaltamme lauantaina aamupäivällä. Kahvittelimme Waynes Coffeessa siihen asti, kunnes jokaisen juna oli saapunut perille. Kahvilta menimme suoraan lounaalle uuteen (ainakin omasta näkökulmastani uuteen...) keskustassa sijaitsevaan kahvilaan ja sieltä edelleen hotellille. Olimme varanneet jo hyvissä ajoin meille huoneet Hotelli Tammerista. Hotellivallinta osoittautui oikein mieluisaksi ja onnistuneeksi, ja viihdyimme siellä hyvin :)

♥ Ihanan tunnelmallinen hotelli

Päivä alkoi kaunistua sen edetessä ja sää oli todellakin paljon parempi kuin aiemmin oli lupailtu. Näin ollen suuntasimme kävelylle aivan upeisiin maisemiin Pispalan harjulle. Jouduimme samalla keskelle Likkojen lenkki -tapahtumaa, mutta mitäpä tuosta - kauniita ne maisevat olivat siltikin, vaikka harjulla väkeä piisasikin ihan tungokseksi asti :)

♥ Pispalan harjulla kauniita taloja ja maisemia ihailemassa

♥ Kahvihetki Pyynikin näkötornilla

Illaksi meillä oli pöytävaraus Bistro Le Pot -nimisestä ranskalaisesta ravintolasta. Erilaiset pataruoat ovat ilmeisimmin paikan erikoisuus ja sellaiseen minäkin päädyin. Katkarapuja kovasti teki mieli, mutta olen niitä yrittänyt raskauden takia vältellä - olen aina vahän ulapalla rajoitusten kanssa ja nyt päätin olla sitten varovainen näiden herkkujen suhteen... Sen sijaan söin herkullisen pata-annoksen hauki quenelleja korvasienimuhennoksen kera sekä lisukkeena ratatoullea. Maistui! Vaikka pääruoka tavattoman herkullinen olikin, ei se mitään ollut verrattuna jälkiruokaani: Creme Brulee!

♥ Alkupalaa...

♥ Herkullisia pääruokia...

♥ Oma, erittäin maistuva pääruokani...

♥ Taivaallisen hyviä jälkkäreitä...

Herkullisen päivällisen jälkeen palailimme vielä hetkeksi hotellille vaihtamaan vaatteita ja sieltä suuntasimme vielä hetkeksi yöelämää tutkimaan. Itse olin varautunut ihan tanssilattimenoon, mutta lopulta päädyimme istuskelemaan mukavaan drinkkipaikkaan ja sieltä vielä hotellin baarin puolelle. Vaikka aamulla olikin meillä ollut Justuksen kanssa aikainen herätys, niin hienosti selvisin valveilla muistaakseni kahteen asti - kai siitä voi olla jo ylpeä? :D

♥ Äitiysmekkolainen lähdössä Tampereen yöelämään

Sunnuntaiaamumme alkoi, kuinkas muutenkaan, kuin ihanalla, rauhassa nautitulla hotelliaamiaisella. Jotenkin sitä vain osaa arkiaamujen ja Justuksen kanssa vietettyjen aamiaishetkien jälkeen nauttia pitkään ja hartaasti nautitusta aamiaisesta hyvässä seurassa :) Ei sillä etteikö Justus olisi hyvää aamiaisseuraa, mutta... ;) Aamupalasalikin jatkoi hotellin romanttishenkistä tunnelmaa ja itse olisin viihtynyt siellä kahvikupposen kera vielä pidempäänkin! 

♥ Herkullinen hotelliaamiainen

Tankkauksen jälkeen oli aika laittaa tavarat kasaan ja luovuttaa huoneet. Vielä oli kuitenkin parisen tuntia aikaa kiertää aurinkoista keskusta-aluetta tyttöjen kanssa ennen junien lähtöä. Oli sääli jättää kiva viikonloppu taakse, mutta toisaalta - siitä saadulla energialla taas tulisikin sitten jaksamaan hyvän tovin!

♥ Reissun viimehetkiä

Seuraavaksi taidammekin tavata tyttöjen kanssa porukalla tupareissa, sillä ainakin muutamat sellaiset taitavat olla kaveriporukassamme tiedossa :) On kiva ajatella, että itsekin pääsen mukaan, sillä viime kesä meni niin tiukasti töitä tehden. Nyt sen sijaan olen jo ihan lomallejäämistunnelmissa :) Jarnolla alkoi jo kesäloma ja itse seuraan pari viikon sisällä perässä! Nimittäin kesälomani starttaa parin viikon päästä ja kesäloman loputtua jatkankin lomailua äitiysloman merkeissä. Kyllä tuntuu ihanalta :) Yhdessäoloa, auringonpaistetta ja pikkureissua - siinä olisi resepti täydelliselle kesälle :) Onko teillä lomasuunnitelmia jo tehtynä? :)

♥: Laura