Lauantaina...
...sain meille kylään vanhempani, siskoni ja kummipoikani, sekä veljeni perheen. Vanhenin nimittäin aiemmin samaisella viikolla saaden ikäplakkariin 28, joten päätimpä kutsua perheeni kahvittelemaan. En ole varmaan koskaan aiemmin näin tehnyt (aina on sattunut synttäreille työpäivä tms....), mutta nyt kun aikaa ja mahdollisuus oli, niin halusin käyttää sen hyväksi :)
Ennen kahvipöytään istumista isäni otti minusta muutaman kuvan :) Masu kulkee edelleen tiiviisti mukana, mutta nyt voin tosiaan jo todeta laskettuun aikaan olevaan enää alle kuukausi! Kuten Justustakin odottaessa, olen nytkin lukenut mielenkiinnolla horoskooppeja ja erityisesti eri horoskooppien kuvauksia lasten luonteista. Tietyllä tavalla uskon melko paljonkin luonnehoroskooppeihin - ainakin omalla kohdllani luonnekuvaus ravusta pitää erittäin hyvin paikkansa. Justushan on horoskoopiltaan kauris ja nyt uudesta tulokkaasta tulee joko leijona tai neitsyt - mutta kumpi, se jää nähtäväksi :)
Ajattelin pitää leipomisvimman kurissa ja pitäytyä muutamassa leivonnaisessa, tehden yhden suolaisen ja yhden makean leivonnaisen. Mansikoita tarvitsin makeaan leivonnaiseen ja kirsikoita haluasin ostaa erikseen tarjolle :)
Suolaiseksi tarjottavaksi valitsin Kreikkalaisen juustopaistoksen, mikä on ollut vakileipomus perheessämme jo pitkään. Fetaa, paprikaa, tomaattia ja sipulia sisältävä piiras maistuu aina :)
Koska kesän lapsi olen, enkä ikinä ole liiemmin täytekakuista välittänyt, olen jo vuosia mieltänyt "synttärikakukseni" jonkinlaisen mansikkatortun. Kermavaahtoon kuuluu lisätä aina rahkaa, ja mansikoita kun vielä leivonnaisesta löytyy, olen tyytyväinen. Nyt halusin tehdä samoista aineksista mansikkaisen Britatortun. Itse en ole Britaa koskaa tehnytkään, vaikka se yksi suosikeistani ehdottomasti onkin! Oikeastaa mikä vain marenkia sisältävä leivonnainen maistuu minulle paremmin kuin hyvin. Ensikokeilusta huolimatta saatoin olla enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen ja onneksi myös vieraat pitivät siitä! Koko leivonnainenhan on jo itsessään melko yksinkertainen ja hyvin yksinkertaisena pidin täytteenkin, kun yhdistin vain vaniljaista rahkaa ja kermavaahtoa. Jos vierasjoukossa ei olisi ollut "sitruunan vihaajia", olisin tuonut täytteeseen myös hieman sitruunaista makua. Ehkä sitten toisella kertaa :)
Lopuksi isäni otti vielä pari kuvaa minusta sekä uusista korviksistani, jotka sain pojiltani lahjaksi. Justuksen tehtävänä oli antaa korurasia minulle synttäriaamuna. Jarno oli jo lähtenyt töihin, joten hän kyseli hieman päivemmällä, joko olin lahjan saanut. Tiedustelin asiaa Justukselta, joka totesi, että taisihan se lahja olla olemassa, ehkä se oli pipari tai prinsenssa :D Pian hän lähti sitä etsimään omasta sängystään ja totesi, ettei löytynyt ja palasi sitten tyytyväisenä omiin puuhiinsa. Ei mennyt kuitenkaan kauan, kun poika palasi korurasian kanssa - olikin yhtäkkiä muistanut, mihin olivat sen yhdessä laittaneet isin kanssa. Sain tosin lahjan hankinnasta jo edellisenä päivänä pienen vinkin, kun tullessani kahvilatreffeiltä kotiin, huusi Justus ensimmäisenä: "äitiii, me ostettiin sulle lahja!". Ihana poika ♥
Sunnuntaina...
...treffailun sisarusteni kanssa oli tarkoitus jatkua. Oikeastaan siskoni oli jo aiemmin sanonut sopineensa veljenvaimoni kanssa, että he menisivät kylään veljemme perheen luo - näkeväthän he kuitenkin melko harvoin asuessaan eri kaupungeissa. Meidän poppoo liittyi kylkiäisenä kyläkutsuun, vaikkakin ensin pienellä varauksella, koska en ollut Jarnon suunnitelmista varma. Olimme taasen aiotusta aikataulusta hieman myöhässä, ja kun vihdoin paikalle pääsimme, odotti paikan päällä ihan tavattoman mahtava yllätys - nimittäin minulle järjestetyt vauvakutsut!
Täytyy myöntää, että olen tässä joskus mietiskellyt, mahtavatko ystäväni tällä kertaa sellaiset järjestää, sillä Justusta odottaessani minulle vauvakutsuja ei pidetty. En todellakaan sitä heiltä olisi edes "velvoittanut", mutta toki ajatus kävi nyt mielessäni, sillä vauvajuhlat yhdelle toiselle ystäväporukastamme aiemmin tänä vuonna järjestimme. En olisi kuitenkaan ikinä uskonut juhlien olevan nyt, joten huijaus meni minuun ihan täydestä! Olin ihan ällikällä lyöty ja ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen! :D Noh, mutta niin oli kyllä Justuksenkin ilme, koska oli niin kovasti odottanut serkkujensa näkemistä, mutta paikalla olikin vain joukko äidin ystäviä. Noh, onneksi isi vei pojan mummolaan, josta serkut sitten löytyivät :)
Paikalla olivat kaikki minulle rakkaimmat tytöt eli siskoni, veljeni vaimo sekä kaikki ihanat lukioaikaisen porukkamme tytöt eli parhaimmat ystäväni. Tytöt olivat ostaneet minulle aivan ihania lahjoja, joista osa kätkeytyi perinteisen vaippakakun uumeniin. Siskoni oli ostanut aivan ihanan pöllökuosien viltin vauvalle ja äitinit oli kerännyt muumireppuun puuhapaketin isoveljelle. Voin sitten kaivaa repun esiin, kun vauva vie aikaani, mutta Justuskin tarvitsee äitiään ja äidin huomiota - ihana idea :) Lahjakassista löytyi vielä äitini ostamat herkut eli teetä ja kaksi levyä suklaata - aika mahtavaa!
Alkudrinkit :)
Skoolailuiden jälkeen pääsin ihanan herkkupöydän ääreen. Jokainen tytöistä oli loihtinut paikalle jonkin leivonnaisen :) Joten syömistä siis riitti!
Suolaisia herkkuja :)
Ja se kuuluisa masukakku! Siis aivan upean kakun oli veljeni vaimo minulle tehnyt, ei voinut kuin nauraa ja olla niin iloinen kaikesta vaivannäöstä!
Hauska yhteensattuma oli, että yksi ystävistäni oli leiponut fetapiirakan, kuten minä edellisenä päivänä. Siskoni oli taas varannut ainekset mansikkabritaan, mutta muuttanut suunnitelman tekemällä sittenkin mansikkatortun (tuon toisen kesäisen suosikkemme, josta aiemmin jo kirjoitin), koska minä olin ehtinyt ensin Britan tekemään! Ja kolmas makuhermojen yhteensattuma oli, että masukakku piti sisällään juurikin sitä suosikki kakkumousseani eli pätkismoussea, jonka reseptiä edellisenä päivänä veljenvaimoltani kyselin. Ainakin tuntevat tytöt siis herkkumakuni ;)
Santsikierroksia olisin voinut tehdä aina vain uusia...
Masukakun korkkaus :)
Kyllä kotiin juhlista lähti niin iloinen, onnellinen ja hyymylihaksensa kipeyttänyt mamma että! Iltapäivä oli aivan täydellinen:) Kaikki ne lahjat, ne ihanat herkut ja ennen kaikkea ne tärkeimmät tytöt ♥ Tytöt olivat järjestäneet kaksi ohjelmanumeroa, joista toiseen sisältyi jokaisen tekemä "vauvalotto" eli veikkaus lapsen syntymäpäivästä, sukupuolesta ja mitoista. Lisäksi jokainen oli tuonut oman vauvakuvansa mukanaan, joista sitten yritin yhdistellä kuvia oikeaan henkilöön - yllättävän vaikeaa sanoisin! Ohjelmanumerotkin olivat juuri niin minun makuuni kuin olla voi. Jotain pientä kivaa, muttei kuitenkaan niitä perinteisiä vauvajuhlaohjelmia, joista en olisikaan välittänyt. Seurustelu tyttöjen kanssa oli kaikkein tärkeintä :)
Ihan mahtava viikonloppu ja ennen kaikkea ikimuistoinen sellainen on nyt siis takana :) Ei voi muuta kuin hymyillä ja olla onnellinen perheestään ja ystävistään! Ihanaa viikon jatkoa teille kaikille ♥
♥: Laura
