keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Alkuvuotta kuvina

Koska kirjoittelutahtini ei laisinkaan pysy muun elämän tahdissa, niin arkistoihin on kertynyt vaikka millä mitalla kuvia kahvitteluhetkistä, kotikokkailuista sekä muista kivoista jutuista, joita aina olen miettinyt teidän kanssa jakavani. Noh, perässä laahaa ja pahasti, mutta jos siitä ette välitä, niin näiden kuvien kautta olisi pieni kurkistus näihin kyseisiin hetkiin tarjolla :) Hih, vaikuttaisi melkein siltä, etten muuta tekisikään kuin kävisi lounaalla ja kahvilla ystävieni kanssa, mutta jotenkin nuo ovat minulle usein niitä erikoisempia hetkiä arkielossa, joten ne tulee myös huomioitua kuvailun kautta. Justuksesta haluaisin niin kovasti laittaa enemmän kuvia, mutta jostain syystä kuvat ovat aina tärähtäneitä tai jotenkin vinksallaan...! 

♥ Kohta esikoisensa saava ystäväni joutui olemaan alkuvuoden pois töistä, joten sain hänestä ihanan usein seuraa aamupäivän varhaiselle lounaalle, jonka jälkeen oli aina hyvä suunnata täydellä vatsalla ja paremmanlla mielellä töihin iltavuoroon :) Usein tilaisuus ystävätreffeille löytyykin juuri iltavuoropäivistä, kun Justus on täytynyt viedä viimeistään lounasajaksi hoitoon. Kummasti näistä alle parikin tuntia kestävistä jutustelutuokioista saa ihan mahtavaa virtaa jaksaa töissä ilta! Toisaalta taas hetkiä ei millään malttaisi jättää kesken ja töihinlähdön koittaessa ennemminkin harmittaa...

♥ Toisella kertaa samaisen raskaana olevan ystäväni kanssa nautimme Feeniks-kahvilassa jälkiruoaksi aivan mahtavan makuisen snickers-brownien jätskin kera - ihan parasta! Pääsin myös taannoin irtautumaan hetkeksi kotoa, kun pojat jäivät kotiin kahdestaan, jolloin minä tapasin lounaan merkeissä Hyvinkäällä Helsingistä matkanneen ystäväni. Wayne`s Coffeella nautimme herkulliset lounassalaatit tärkeän juttelutuokion ohessa :)


♥ Kun Justus syntyi ja meillä oli perheenä paljon enemmän yhteistä aikaa, laitoimme todella paljon ruokaa yhdessä ja näitä kokkailuja vanhaan blogiini kuvailinkin harva se päivä. Nyt erikoisherkkujen tekeminen on jäänyt vähäisemmälle yhteisen ajan puutteen vuoksi, mutta vähitellen taas on löytynyt onneksi rakoja tällaisillekin hetkille! Eräänä iltana Jarno teki meille hampurilaisia sekä bataattiranskalaisia alusta asti itse. Yleensä minä olen aina meillä takinavastaava, mutta nyt päätti Jarno lähteä tavoittelemaan itse niitä täydellisiä hampurilaissämpylöitä. Ja hyvin siinä kyllä mies onnistuikin! :)

♥ Tietyt ruoat saavat kaipaamaan jo niin paljon kesää ja kesäherkkuja... Grillausta, uusia perunoita, jätskiä, raikkaita salaatteja... Justuskin toteaa jo auringon paistaessa, että nyt on kesä, laitetaan uima-allas takapihalle ja syödään pinkkiä jätskiä! Hieman vielä on kuitenkin toppuuteltava poikaa kesäjuttujen suhteen - ei ihan vielä näillä keleillä kuitenkaan :D

♥ Kun vanhempani reissasivat Prahaan vajaaksi viikoksi, niin me saimme Julius-koiran useammaksi yöksi kylään. Poikien kanssa aurinkoisessa säässä tehdyt lenkit olivat päivien piristyksiä :)

♥ Helsingin ystäväni V reissaa ihanan usein Riihimäelle minua tapaamaan, mutta vastavierailut Helsinkiin ovat surullisen vähissä. Erään kerran, kun jouduin Justuksen vapaapäivänäni viemään hoitoon hammaslääkärini vuoksi, käytin tilaisuuden hyväksi ja hyppäsin Helsingin junaan! Ehdimme mainiosti lounastaa Factoryssa ja kahvitella Fazerilla, ennen kuin oli aika palata Riihimäelle hakemaan hoidosta Justusta :) Tuolloin oli kevään ensimmäisiä aurinkoisia päiviä, ja jotenkin sitä vain heti aurinko toi tullessaan kevät- ja kesäsuunnitelmat, ajatukset kiireettömämmästä arjesta...

♥ Tuntuu, että alkuvuosi on ollut niin kiireinen, etten edes omaa perhettäni ole ennättänyt kunnolla tapaamaan! Veljeni vaimon synttärit toivat kuitenkin meidät sisarukset perheinemme yhteen helmikuun puolella :) Kaikista mahtavinta oli se, kun serkukset pääsivät leikkimään yhdessä taas pitkästä aikaa!

♥ Samaiset juttelutuokiot ystävien kanssa lounaan ja herkkujen merkeissä ovat jatkuneet läpi alkuvuoden... Jälleen merkittävänä osana iltavuoroihin valmistautumista... :)

♥ En ole yhtään sellainen, että odottaisin tai vaatisin mitään erityishemmoittelua. Ennemminkin tulee mainittua, ettei esimerkiksi syntymäpäiväksi tarvitse mitään hankkia! Näimpä ennemminkin vitsailin toisten facebook-päivityksiin liittyen Jarnolle, että mitäköhän sitä minua kotona odottaakaan ystävänpäivänä, kun töistä kotiuduin. Yllätys oli siis valtaisa, kun kotona Justus johdatti minut ruusukimpun ja aivan ihanan kaulakorun sisällään pitävän paketin luo! Kaiken kruunasi Justuksen hoidossa tekemä ystävänpäiväkortti :)

Tällaisia pikkuisia ja samalla niin merkittäviä juttuja alkuvuoden päiviltä :) Täytyy jatkaa samanlaisten kuvien merkeissä vielä toisenkin postauksen verran - täytyyhän ainakin kuvat ystäväni babyshower-kutsuilta päästä esille laittamaan! Nyt lähden tästä nauttimaan kahvikupposta tuonne olkkarin puollelle, jonne aurinko niin täydellisesti paistelee! Vielä kun saisi tuon tuulen taiottua jonnekin... Aurinkoa ja iloa teidänkin päiviinne! :)

♥: Laura

13 kommenttia:

  1. Ihana postaus ja niin herkullisen näköisiä ruokakuvia! :)

    VastaaPoista
  2. Kiva lueskella teidän perheen kuulumisia taas pitkästä aikaa! :)

    Hyvää kevään alkua ja aurinkoisia päiviä sinulle myös! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu, että kuvapostaus oli mieluinen! :) Nauti sinäkin nyt palanneista aurinkoisista päivistä! :)

      Poista
  3. :) ♥♥♥♥♥ :)

    PS. Ihan mahtava luomus tuo hamppari a'la Jarno! :D:D
    - Ja ruusut: aina yhtä takuuvarma ihana hitti!
    Iloa ja aurinkoa sinnekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, joo ihan mainiot hampparit sai aikaiseksi ja ihan komeakin tuo korkein "torni" on :D

      ♥♥♥

      Poista
    2. Ja Nell, kiitos kommentistasi ♥ Se vain katosi vahingossa taivaan tuuliin, kun yritin vastata! :(

      Poista
  4. Herkullisen näköisiä kuvia! Kyllä se niin vain on, että ruokailu- ja kahvitteluhetket hyvässä seurassa ovat ihania ja saavat hyvän mielen aikaan :) Siinä yhdistyvät kaksi tärkeää asiaa; sekä sosiaalisuus että omasta hyvinvoinnista huolehtiminen syömällä. Luulen, että ainakin minun kohdallani sairausvuodet ovat vielä osaltaan vaikuttaneet paljon siihen nautinnon määrää, minkä ruokailu nykyään saa aikaan.

    Emmi

    Ps. Melkoisen kokkikolmosen olet itsellesi löytänyt, sen verran hyvännäköisiä ovat nuo hampparitkin! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä joo minun kannattaa pitää omasta kokistani kiinni ;) Mutta totta puhut, kyllä ruokahetkissä yhdistyy mahtavalla tavalla se sosiaalisuus ja makunautinnot! Meillä ainakin erikoishetkien (ja miksei arkisenkin) ruokatarjonnan miettiminen on aina perheenkin kanssa kiva osa yhteistä olemista - Justuskin jo osallistuu hyvin kertomalla, mitä tekisi mieli! :)

      Poista
  5. Hei! Olen toipumassa syömishäiriöstä ja sain ravitsemusterapeutilta ateriamallin (en tarkkaa, koska ei haluta ''orjallisuutta''). Kuitenkin koska tarkkoja mittoja ei ole, tekisi mieleni aina vain vähentää ja vähentää. Mutta se vahvistaa taas aliravitsemustilaa ja ahmimishimoa.Tuntuu, että parissa päivässä kaikki syöty ruoka näkyy kropassa selvästi. Myös ajatus kaloreista hiipii jatkuvasti mieleen. Puhuiko terapeutit sinulle biologisesta painosta sairausaikana ja oletko saavuttanut sen, vai noudatatko edelleen malleja, jotka sait? Pelkään, että en koskaan enää opi tuntemaan normaalia nälkää/kylläisyyttä ja että tilanne kiepsahtaa aliravitusta lihavaksi, koska syödä pitäisi nyt todella paljon. Taustalla siis se, että olen harrastanut juoksua useita vuosia ja jotenkin pelkään, että menetän lihomisen myötä rakkauteni lajiin, vaikka nythän se rakkaus on koetuksella, kun energia liikuntaan on hyvin vähissä. Kiitos, jos viitsit lukea kommenttini, olen saanut blogistasi voimaa. :) Mukavaa kevään jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa ja kiva kuulla,että kirjoituksistani on ollut sinulle apua :) Itse uskon saavuttaneeni nyt vihdoin oman biologisen painoni, jota mieluusti kutsun myös hyvänolon painoksi :) Useamman kerran painoni nostettiin lähelle tuota lukemaan sairaalassa, mutta tuolloin lipsuin heti kotiutuksen myötä takaisin samaan vanhaan "vähentämismalliin" ja paino alkoi hetimmiten pudota. Vasta Justuksen syntymän jälkeen, kun lähdin itse omasta tahdosta ja kovan motivaation kera nostamaan painoani, olen oppinut luottamaan kropan toimimiseen, painon vakiintumiseen ja nälkäviestien järkevyyteen. Oikeastaan tuo kaikki kävi vain valtavien ruokamäärien kautta ja painon nostamisella tuohon omaan hyvinvointipainoon saakka. Ja siinä isona apuna oli ateriasuunnitelman runko, johon itse räätälöin annoskoot oikeasti niin suuriksi, että söin varmasti riittävästi. Ja tuo määrä oli paljon! Se tuntuu varmasti hurjalta, mutta muuta tietä parantumiselle ei oikein ole, kuin luotto siihen, et'ä näin kuuluu tehdä. Ja luotto omiin nälkätuntemuksiin ja mielitekoihin. Ja yleensähän nuo mieliteot viestivät myös nälästä! Lopulta itsekin opin sen, että riittävä syöminen ja kunnon lämpimät ateriat takaavat sen, ettei ruoka lopulta ole koko ajan mielessä ja mieliteot eivät kasva liian suuriksi. Myös luottoni siihen, että kun syön tarpeeksi, en herkkujakaan jaksa loputtomasti, vahvistui. Mutta kaiken tämän oppiminen tapahtui vain syömällä, syömällä ja syömällä ja luottamalla siihen, että näin kuuluu tehdä. Yritin vain mahdollisimman rehellisesti kuunnella kroppaani, ja niin kauan kuin siihen ei pysty, on varmasti paras noudattaa kunnolla tehtyä ja riittävää ateriasuunnitelmaa! Minullakin paino oikeasti vakiintui lopulta lukemiin, jossa olen normaalipainoinen, ja jossa minun on hyvä olla :) Kroppa ei enää huuda ruokaa koko ajan, ei reagoi sen voimakkaammin nälkään kuin muillakaan, eikä paino todellakaan hetkahda kunnon syömisestä. Voin mielestäni syödä erittäin vapaasti edelleen ja samalla jaksan elää normaalia elämää töissäkäynteineen ja muine arjen aktiivisuuksineen :) Ruokarytmi on säilynyt kovin säännöllisenä, mutta ei orjallisuuksien tai ajatusten vuoksi, vaan siksi, että kroppani sitä kaipaa ja se sopii minulle - voin sillä tavoin paremmin! Ja uskon oikeasti, että rakkaus urheiluun muuttuu taas todelliseksi, kun ymmärrät kuinka kivaa se onkaan, kun kroppa voi hyvin ja jaksaa :)

      Toivottavasti tästä oli sinulle edes pieni apua :) Ihanaa ja aurinkoista kevättä sinullekin! :)

      Poista
  6. hei.haluaisitko puhua minun kanssani joskus s-postilla tai puhelimitse olisi kiva jos olisi kohtalokaveri kuka on kokenut saman sairauden kuin minä?T.Sara Huotinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Sara! Laita ihmeessä vaikka alustavasti minulle s-postia, jos vaan haluat :) Minulla saattaa vastailu aina hieman kestää, mutta yritän vastata heti, kun aikaa kunnolla kirjoittamiselle on! Osoite on laurae.taskinen@gmail.com

      Aurinkoista kevättä sinulle! :)

      Poista